Huostaanotossa merkittävä vastuu lapsen hyvinvoinnista siirtyy julkiselle vallalle. Kuuntelemalla huostassa olevia lapsia saadaan tietoa lasten hyvinvoinnista, lastensuojelun käytännöistä ja siitä, miten julkinen valta on onnistunut tehtävässään lasten edun, oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaajana. Tutkimuksessa haastateltiin 20 joko sijaisperheessä tai lastensuojelulaitoksessa asuvaa lasta sekä tuotettiin toiminnallisessa ryhmässä keskusteluaineistoa viiden perhehoidossa olevan lapsen kanssa. Lapset ja nuoret kertovat kohentuneesta hyvinvoinnista mutta myös turvattomuudesta, omien kokemustensa vähättelystä ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Lasten kokemuksissa sosiaalityöntekijät näyttäytyvät etäisinä, ja vain harva muisti tavanneensa sosiaalityöntekijän kahden kesken. Palvelujen näkökulmasta tutkimuksen tuloksista korostuvat sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan merkitys, kysymys toistuvista sijaishuoltopaikan muutoksista sekä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän työn organisointi niin, että hänellä olisi mahdollisuus rakentaa luottamuksellinen suhde lapseen. Tutkimus tarjoaa valtakunnallisille ja (maa)kunnallisille päättäjille tietoa lastensuojelua koskevien ratkaisujen tekemiseen ja sijaishuollon kehittämiseen sekä pohdittavaa lastensuojelun ammattilaisille.